Mielipidetekstin kirjoittaminen lähti liikkeelle ruohonjuuritasolta – käsite diginatiivi kun ei ollut kirjoittajalle entuudestaan tuttu. Sanan merkitys selvisi varsin nopeasti googlettamalla, ja hakutulokset kertoivat varsin yksissä tuumin nettisukupolvesta, jonka elämää on aina kehystänyt tietotekniikka.

Ensimmäisenä muistoista nousivat esiin omat kokemukset, joissa piirtoheitin ei käynnistynyt, videotykki tuotti päänvaivaa ja sosiaalisesta mediasta ei ollut kuultukaan opetuksen yhteydessä. Aina vika ei välttämättä löytynyt edes opettajan käyttötaitojen puutteesta – digitaaliset mediat vain tuntuvat edelleen olevan varsin vieras työkalu opetuksessa, vaikka tietotekniikka itsessään onkin jo yltänyt varsin mukavasti useimpiin luokkahuoneisiin.

Kasvatustieteiden perusopintojen luennoilta mielessä pyöri vieläkin lapsilähtöisen opetuksen käsite, ja kas – ei aikaakaan, kun näkökanta diginatiivien opetukseen oli muodostunut. Lapsilähtöisen opetuksen tavoitteenahan on lähteä liikkeelle lapsen maailmasta, joten tällöin opettajan tulisi uskaltautua digitaalisten medioiden maaperälle, mikäli kuilua opettajan pöydän ja pulpettien välillä ylipäätään halutaan kuroa umpeen.

Tekstin julkaisua suunnittelin jonkun paikallisen sanomalehden yleisönosastolla. Tällaisen median lukijakunta koostuu meistä ”tavallisista kadunkulkijoista”, minkä perusteella pyrin muotoilemaan tekstini helposti lähestyttäväksi. Samalla koetin kuitenkin hakea napakkuutta sanomaani, jotta joku siihen tarttuisi. Tekstin tärkeimpänä päämääränä oli saada aikaan keskustelua opettajien mediakulttuurien tuntemuksesta sekä lasten ja nuorten maailmaan astumisesta. Samalla halusin hieman herätellä vanhempia tarkistamaan käsityksiään digitaalisista medioista – niiden oikeanlainen käyttö ja tuntemus kun tarjoavat iloa ja apua.

Tekstin kirjoittaminen oli kokonaisuudessaan yllättävän viihdyttävää ja antoisaa. Viimeisimmästä mielipidetekstistäni on ehtinyt hujahtaa melkoinen tovi (kynä taisi tosissaan sauhuta viimeksi kevään 2011 kirjoituksissa), joten aluksi kirjoittaminen tuntui varsin kankealta. Kun ote alkoi vetreytyä, tekstiä syntyikin yllättävän vaivattomasti – KASDIGIT-kurssin sekä perusopintojen luennot ja omat kokemukseni antoivat hyvän pohjan ajatusten kehittämiselle. Osittain tästä syystä tulin käyttäneeksi niin vähän muita mediatekstejä tai –materiaaleja kirjoitukseni pohjalla, mikä olisi tietenkin voinut avartaa näkökulmiani entisestään. Toisaalta olen varsin tyytyväinen tekstiini tällaisenaan.


Teksti on osa KASDIGIT-kurssin harjoitustehtävistä.