Turhan monen opiskelijan suusta kuulee tarinoita, jotka kertovat mediataidottomista, teknisten vempaimien hämmentämistä opettajista sekä lehtoreista. ”Tuutteko näyttämään miten tämä tulostin toimii”-tyyliset tapaukset ovat surullisia esimerkkejä nuoren ja opettajan välisen maailmankuvan kuilusta.

Diginatiiveille, eli nettisukupolven edustajille digitaalisten medioiden käyttäminen on arkipäivää. Mediakulttuurin keskelle syntyneinä heillä on usein hyvät valmiudet teknologian hyödyntämiseen – käyttötaidot sekä erilaisten välineiden tuntemus on monelle lapselle itsestään selvää.

Digitaalisissa medioissa liikkumiseen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin käyttövalmiuksia. Riskialtista on, jos lapsi kykenee käyttämään, muttei ymmärtämään mediaa ja sen luonnetta. Ohjausta ja opastusta tarvitaan, jotta osaisimme ottaa mediasta irti kaiken sen tarjoaman tiedon, hyödyn ja avun ilman mörkömäisiä uhkakuvia. Opetuksen päätehtävä on kasvattaa tulevaisuuden kansalaisia, jotka pärjäävät myöhemmin elämässään. Tällöin myös digitaalisten medioiden käytön tulisi sisältyä opetukseen. Toki opetussuunnitelmissa jo puhutaan mediakasvatuksen merkittävyydestä, mutta useassa koulussa tärkeät tavoitteet eivät yllä paperinidoksista oikeaan elämään.

Mikäli kasvatusalan ammattilainen sortuu iänikuiseen piirtoheitinkulttuuriin ja ”poissa silmistä, poissa mielestä”-mantraan digitaalisesta mediasta puhuttaessa, on ammatin päätehtävä kadoksissa. Lapsilähtöistä kasvatusta on vaikea toteuttaa, mikäli opettaja ja oppilas elävät aivan erilaisissa maailmoissa. Aikuisena ihmisenä opettajan tulisi olla se, joka on lasta puolitiessä vastassa, mutta jostain syystä odotamme helposti päinvastaista.

Medioiden syövereihin sukeltaminen voi olla aikuisellekin hämmentävää ja lamauttavaa, kenties jopa pelottavaa, mutta parhaimmillaan media tarjoaa niin oppilaille kuin opettajille korvaamatonta apua. Medioihin tutustuminen ei tarvitse olla yksinäistä pakertamista, vaan erilaiset kurssit ja täydennyskoulutukset tarjoavat loistavan mahdollisuuden täydentää omaa ammattitaitoaan ja avartaa maailmankuvaansa. Valtava informaatioverkosto ja interaktiivinen vuorovaikutuksen edut ovat täysin hyödynnettävissämme, mikäli vain uskallamme astua purteen ja luovia median aallokossa. Niinpä haastankin jokaisen opettajan tarkastelemaan omaa suhtautumistaan mediaan – on täysin itsemme päätettävissä, tahdommeko olla kasvattajina jarruttavia ankkureita vai eteenpäin vieviä moottoreita. 


Mielipidekirjoitus on osa KASDIGIT-kurssin harjoitustehtävistä. Teksti on suunniteltu julkaistavaksi yleisönosastossa.